Itse taas pidän kyllä tuosta 2017 versiosta jopa enemmän kuin Laineen näkemyksestä. Toki siinä alkuperäisessä on se oma juttunsa, mutta näyttelytyö on enemmän teatterilavoille sopivaa (toki siksi että paljon muuta näyttelyä ei tuolloin vielä ole ollut olemassakaan) ja osa etenkin kuolinkohtauksista menee teatraalisuudessaan melkein koomiseksi. Sota on rumaa touhua ja sen todellisuuden esilletuonnissa Louhimies onnistuu paremmin, samaten kotirintaman kohtaukset ja tarinankerronta ylipäätään sitoo kokonaisuuden jotenkin paremmin nippuun ja konekiväärikomppania on selkeämmin osa ympäröivää maailmantilannetta kuin Laineen versiossa.

Mutta makuasioita, sanoi koira. Molemmat hyviä omalla tavallaan, mutta itse tykkään uudistuotannosta enemmän elokuvana.