Ja taas mennään

Nordean palveluissa on häiriöitä. Yhtiö tiedottaa asiakkaitaan esimerkiksi mobiilipalvelussa, että sisäänkirjautumisessa pankin verkko- ja mobiilipalveluihin saattaa esiintyä häiriötä.

Ylen artikkelihistoriaa selaamalla näyttäis siltä että tämä häiriösuma alkoi syyskuun alussa:

2.9. Nordean verkkopalveluissa häiriö

4.9. Nordean verkkopalveluiden häiriö on ohi

Ilmeisesti eri häiriö kuin 2.9.

14.9. Nordean verkkopankin häiriöt korjattu – ensi yölle luvassa mahdollisia katkoja

Aamu alkoi häiriöllä ja päivän aikana Nordea ilmoitti tekevänsä huoltotöitä seuraavana yönä.

16.9. Nordean verkkopalveluissa on häiriö

Huollosta huolimatta, tai sen takia, häiriöt jatkuu.

18.9. Nordean häiriö ohi

Huollon jälkeiset häiriöt jatkui useamman päivän, tämän mukaan ne korjattiin 18.9.

19.9. Nordean häiriö korjattu

Korjaamisesta huolimatta, häiriöt jatkui vielä illalla 19.9.

20.9. Syypäät Nordean verkkopankkihäiriöihin paljastuivat – pankki pahoittelee

Palvelunestohyökkäykset ja huoltotyöt ovat paljastuneet Nordean verkkopankkipalveluissa syyskuun aikana ilmenneiden häiriöiden aiheuttajiksi.

Vaikea sanoa mikä osa häiriöistä johtui huoltotöistä ja niiden mahdollisesta epäonnistumisesta verrattuna hyökkäykseen. Molemmat on riski tietojenkäsittelylle. Mut, jos Nordea oli hyökkäyksen kohde vasta samaan aikaan huoltotöiden kanssa, se oli 14.9. ja ongelmat alkoi jo 2.9.

– Nordeassa tehtiin viime viikonloppuna suunniteltuja huoltotöitä. Samaan aikaan kaikissa Pohjoismaissa olemme havainneet tavanomaista enemmän laajoja palvelunestohyökkäyksiä.

21.9. Nordean pankkiongelmat jatkuvat

Tässä Nordea kertoo sekä huoltotöiden että hyökkäyksen olevan syynä häiriöihin.

25.9. Nordea: Hyökkäykset jatkuneet, mutta tilanne on parempi

Vaikka hyökkäykset on jatkunu, palvelu toimii "normaalisti", joten hyökkäys ei silloin ilmeisesti ole häiröiden juurisyy, vaan joko huoltotyöt, niiden epäonnistuminen tai muu siihen liittyvä syy, kuten vaikka se et huollon aikana on vähemmän resursseja joten hyökkäys onnistuu vaikuttamaan palveluun.

Nyt sit ongelmat jatkuu, jos tämä on osa samaa ongelmasumaa, ne on jatkunu jo kuukauden.

Lukemisen ympärillä käytyä keskustelua siivittää yleisesti negatiivinen sävy. Otsikot julistavat nuorten lukutaidon heikkenemistä ja kauhistelevat sitä, että yhdeksäsluokkalainen ei pysty lukemaan kokonaista romaania. Kovin harvoin on kohdalleni tullut positiivista sisältöä, jossa huolipuheen sijaan kannustettaisiin nuoria lukemaan, tai suositeltaisiin nuortenkirjoja. Toisaalta lukemisen hyödyistä kertovat artikkelit eivät välttämättä kiinnostaisi tai saavuttaisi nuoria, sillä harvempi lukee edes uutisia. Pelkällä huolipuheella ei kuitenkaan saavuteta yhtään mitään, vaan tarvitsisimme yhteiskuntana enemmän ratkaisukeskeistä näkökulmaa.

Satelliittipaikannuksen tahallinen häirintä on pilannut Maanmittauslaitoksen ilmakuvauksia ja laserkeilauksia tänä vuonna.

Laitoksen mukaan häirintä on aiheuttanut merkittävää haittaa Kaakkois-Suomessa. Maanmittauslaitos varoittaa nyt, että häirintä voi vielä aiheuttaa miljoonien eurojen vahingot. Häirinnän lähde on Venäjällä.

Laserkeilaus tarvitsee onnistuakseen tarkan satelliittipaikannuksen. Kartastopäällikkö Juha Kareinen Maanmittauslaitoksesta kertoo, että heiltä jäi tänä vuonna satelliittihäirinnän vuoksi kokonaan tekemättä Kouvolan alueen laserkeilaus.

Lisäksi häirintää oli jatkuvasti Kotkan ilmakuvausalueella. Suunnitellulta alueelta ei saatu niin hyvää materiaalia kuin normaalisti.

”Tilanteen pitkittyessä ongelmat kertaantuvat, koska Ruokaviraston pitää saada ilmakuvat kolmen vuoden välein, että se voi tehdä peltolohkojen tarkastuksen. Se pitää EU:n direktiivin mukaan tehdä kolmen vuoden välein. Jos sitä ei saada tehtyä, tulee siitä sanktioita”, Kareinen sanoo.

Suomen metsäkeskus ja Metsähallitus käyttävät laserkeilausmalleja puuston inventointiin. Laserkeilauksella saadaan selville puuston pituus ja ilmakuvista puiden laji.

Lisäksi esimerkiksi Suomen ympäristökeskus käyttää laserkeilausta turvakartoitukseen.

Maanmittauslaitoksen arvion mukaan laserkeilaus- ja ilmakuvausaineistojen rahallinen hyöty Suomelle on kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.

Näitä paikannukseen perustuvia applikaatioita on laaja kirjo, jos paikannus ei enää toimi luotettavasti, tappio häirinnän vaikutusalueella on varmasti paljon suurempi kuin vain tämä Maanmittauslaitoksen.

Maanmittauslaitos katsoo, että Suomeen tarvitaan satelliittipaikannuksen turvallisuutta parantava palvelu, joka havaitsee ilmassa ja merellä tapahtuvan häirinnän.

Nykyinen tilannekuva ilmassa ja merellä tapahtuvista satelliittipaikannusjärjestelmien häiriöistä eli gnss-häiriöistä (Global Navigation Satellite System) perustuu usein käyttäjien ilmoituksiin, mihin liittyy epävarmuuksia.

Maanmittauslaitos haluaisi Suomeen gnss-häiriöiden ”säätiedotteen”, joka tarjoaisi ajantasaista tilannekuvaa paikannussignaalien laadusta. Taajuuksien käytön valvonta ja häiriöselvitys kuuluvat Suomessa Liikenne- ja viestintävirastolle.

Ilmeisesti Maanmittauslaitokselle riittäisi että ne tietää milloin häirintää on, jotta ne saa ajoitettua lentonsa niiden väliin. Joskin vois arvata et jos naapuri tietää milloin häirintä tuo tulosta, ne häiritsee juurikin noiden lentojen aikana.

Paikannussatelliitin signaali tulee yleensä aika korkealta, satelliittien pitää olla ainakin horisontin yläpuolella, jotta vastaanotin näkee ne. Vastaavasti häriö tulee horisontista tai sen alta. Joten äkkipikaisempi vois ajatella et sellaisen antennin kehittäminen vastaanottimille, jossa on nollakohta horisontissa ja pääkeila sen yläpuolella, vois olla parempi suunnitelma, kuin häirinnän paljastin. Vois kuvitella et toimivalle sellaiselle olisi markkinoitakin. Antennitouhut on varmaan haasteellisia, mut tässä tapauksessa antenni ei kaipaa paljoa vahvistusta, vaan vaimennusta horisontaalisesti, ni vois olettaa et rahalla sais.

OL2:lle nyt asennettava roottori on viimeinen saatavilla oleva varaosaroottori TVO:n varastossa.

TVO:n viestintäpäällikkö Johanna Aho kertoo, että Olkiluotoon on tilattu uusi roottori jo useita vuosia sitten, mutta sen valmistuminen on viivästynyt. Hän ei avaa tarkemmin, kuinka monesta vuodesta on kysymys.

Tuli Hacker Newsissä vastaan tämä mielenkiintoinen kirjoitus, jossa pohditaan jäänmurtajabisnestä Yhdysvaltojen näkökulmasta.

Suomesta mainitaan:

By far the most experienced icebreaker builder in the world is Finland. Because Finland’s entire coast can freeze during the winter, and because Finland depends on sea transport for over 90% of its imports and exports, it maintains a large fleet of Baltic icebreakers to keep shipping channels open. As a result, Finland has developed unrivaled expertise in icebreaker construction. Finnish firms have designed roughly 80% of the world’s icebreakers and built 60% of them.

Kirjoittaja mukaan Yhdysvallat maksaa lähemmäs 2 miljardia jokaisesta kotimaisesta jäänmurtajastaan, kun taas Suomesta niitä saisi reilusti alle miljardilla ja lyhyemmällä toimitusajalla. Suomalaisia jäänmurtajia ei kuitenkaan haluta ostaa protektionistisen kauppapolitiikan vuoksi.

Yle uutisoi kesällä Suomen ja Yhdysvaltojen jäänmurtajayhteistyöstä, josta tässä todetaan:

The U.S. has made some gestures to try and improve its icebreaker construction with the ICE Pact, a non-binding agreement to collaborate and share information on icebreaker design and construction. But experts appear skeptical as to whether this will have much impact, as it’s predicated on attracting foreign orders for U.S.-built icebreakers that aren’t likely to materialize.

Mietteitä? En itse tajunnut suomalaisista uutisista, miten iso bisnesrako jäänmurtajissa on, koska kyllähän niitä luulisi muidenkin osaavan rakentaa, mutta ilmeisesti ei!

Viritelläänpä ihan yhteisön kesken keskustelua taas vaihteeksi. Näin iltojen pimentyessä mieli vetää taas tuonne omalle laavulle (ja miksei muuallekin) käristämään rasvatappia tikun nokassa. Laavun kalustuksessa on jotain prisman tms. tikkuja mutta ne tuppaavat olemaan vähän lyhyitä, vähän heppoisia ja ylipäätään muutenkin vähän keskinkertaisia kepakoita.

Nurkista kun löytyy kuitenkin metalintyöstöön kalustoa niin jo pidemmän aikaa on käynyt mielessä että mitäpä jos tekisi nipun maailman parhaita makkaratikkuja joiden kanssa kärventää hiillosmakkaraa karrelle.

Spekseissä tikun pitäisi olla pitkähkö (n. metri, pitäisi käydä mittomassa tarkemmin), tukeva, kevyt ja tukevilla piikeillä varustettu mihin seivästää kyrsä kiinni. Kahvaosa tietysti puuta, mutta se on helppo ongelma ratkaistavaksi. Näitä ei ole tarkoitus kuljetella mihinkään, joten painoa, mittaa yms ei tarvitse murehtia (järkevyyden rajoissa tietysti).

Mutta, mites se kepakko itse sitten. Ruostumaton teräs on tietysti ilmeinen materiaali tuohon, mutta kun en tiedä niin kysyn viisaammilta. RSTssä kun on mm. nikkeliä seassa ja varsinkin hitsatessa seosaineet toimii vähän hassusti ja jos olen oikein ymmärtänyt niin kromi tai nikkeli ei ole oikein terveellistä. Kaupoista löytyy kyllä rst-tikkuja joka lähtöön ja ihan kaikkien elintarviketurvallisuudesta en menisi täysin takuuseen, mutta onko tämä nyt aivan perusteeton huoli ja tikuista tulee aivan hyviä kun hakee vain sopivaa rst-tankoa ja vääntelee/hitsaa/takoo sen makkaratikuksi kelpaavaan muotoon?

Toinen ilmeinen vaihtoehto on sitten ihan perinteinen 'musta rauta'. Semmoisessa tikussa paistettua makkaraa tohtii kyllä syödä, mutta ruosteet on syytä poltella hiilloksella pois ennen paistotapahtumaa ja ruostuminen tietysti vähentää tikun elinikää ja heikentää käyttökokemusta. Samaan kastiin menee takorauta tikku, mutta en tiedä onko tuossa metallin ominaisuuksien kannalta suurta eroa, kertokaa toki jos tiedätte.

Titaani olisi varmaan aika varma vaihtoehto, mutta se on hieman kallista tavaraa makkaratikuksi ja työstäminenkin on kevyesti sanottuna haastavaa. Alumiini sulaa nuotiossa, kupariseoksissa tuppaa olemaan lyijyä (ja sekin sulaa jos oikein hyvällä hiilloksella lämmittelee) ja ylipäätään muut metallit kuin rauta/teräs on kukin tavallaan vähän haastavia.

Eli, onko rst:n (tai hst:n) kanssa koettu huoli nikkelistä/kromista aivan perusteeton vai onko vain parempi tehdä tikut ns. normaalista raudasta ja tyytyä taistelemaan ruostetta vastaan rasvapoltolla tms? Vai olisiko parasta tehdä tikun piikit kullasta? Mitä on parviäly mieltä?

Puolue  Ministeripäiviä %
KESK    46485           24.7%
KOK     41811           22.2%
SDP     39577           21.0%
RKP     26171           13.9%
VIHR    12611           6.7%
VAS     9544            5.1%
PS      8634            4.6%
KD      1898            1.0%
Virk    1464            0.1%

Tämä on laskettu siis montako päivää puolue on ollut hallituksessa * montako ministeriä sillä on ollut kyseisessä hallituksessa.

Laskettu sen perusteella minkä verran paikkoja on ollut hallituksen muodostuspäivänä ja sen mukaan kuinka kauan hallitus on ollut pystyssä. Ei siis välttämättä ota huomioon mikäli joku puolue on lähtenyt kävelemään hallituksesta ennenaikaisesti.

Tuntuu, että populismin ydin on mielikuvitusskenaarioissa, jotka tekevät keskustelusta mahdotonta. Esimerkiksi ilmaston lämpenemisen suhteen voimme tehdä ilmastotoimia ja elää terveemmällä maapallolla – tai jättää toimet tekemättä, ja elää seurausten kanssa. Populistit tarjoavat kolmatta mielikuvitusvaihtoehtoa, jota ei ole oikeasti olemassa: jätetään toimet tekemättä, mutta eletään silti samanlaisella maapallolla kuin nyt. Viisas politiikka perustuu parhaaseen mahdolliseen käsillä olevaan tietoon. Ja uhkakuvista huolimatta, tiedon pohjalta voi yhä toivoa, että sukupolvellani on vielä mahdollisuus valoisaan tulevaisuuteen.

Kalleinta sähkö on heti aamulla. Kello yhdeksän aikaan pörssisähkö kallistuu lähes 60 senttiin kilowattitunnillta.

Hinta säilyy korkeana myös seuraavina tunteina. Kello kymmeneltä sähkö maksaa runsaat 50 senttiä kilowattitunnilta. Sen jälkeen hinta laskee 40 sentin tienoolle puoleen päivään asti

Ymmärrettävä kehityssuunta ottaa sen jälkeen kun 8-prosenttiset juomat saatiin kauppoihin.

Tietynlaiset ympäristötekijät voivat altistaa huijarisyndroomalle, kertoo psykologi Nina Lyytinen. Huijarisyndrooma on kokoelma erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja, joissa ihminen kokee huijaavansa muita ihmisiä uskomaan, että on osaavampi ja pystyvämpi kuin todellisuudessa onkaan. Samalla hän kokee vääristyneesti olevansa osaamaton ja muita huonompi.

[Psykologi Satu] Pihlajan mukaan kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu, että jopa 70 prosenttia ihmisistä kärsii huijarisyndroomaan liittyvistä ajatuksista jossakin elämänsä vaiheessa.

Pihlaja uskoo huijarisyndrooman olevan yleisintä tieto- ja asiantuntijatyössä ja varsinkin sellaisissa tehtävissä, joissa onnistumista on vaikea mitata. Esimerkiksi kehittämis- ja tutkimusprojekteissa voi olla vaikea etukäteen tietää, millaiseen lopputulokseen on mahdollista päästä tai miten hyvin on ylipäätään mahdollista onnistua. Sama pätee myös auttamistyössä.

”Kyllähän moni varmasti tunnistaa ajatuksen, että pitäisikö vielä hioa, mutta suurin osa meistä on oppinut rajan, jonka jälkeen lopputulos on riittävän hyvä. Huijarisyndroomasta kärsivä usein ajattelee, että vain täydellinen suoritus kelpaa, mikä on työelämässä tietenkin aivan katastrofaalinen ajatus.”

Joku määrä huijarisyndroomaa ei ole huono asia, pysyy ainakin varovaisempana. Enemmän pitäis olla huolissaan jos luulee hallitsevansa jonkun asian perusteetta. Mut, itsearviointi voi olla vaikeaa, varsinkin jos haluaa puolueettoman tuloksen.

Omalla kohdalla käytän puhelinmittaria, jos olen tehnyt jotain loppuun asti omia vaatimuksia tyydyttävällä tavalla ja kukaan ei soita siitä perään, se on mennyt riittävän hyvin ja omien vaatimuksien taso on ainakin riittävän korkealla. Tätä pystyy arvioimaan jos kyse on toistuvasta asiasta, eli sama tai samankaltainen asia tehdään monta kertaa. Itse asia voi olla mitä vaan, jonkun asian esittäminen, valmistaminen, huoltaminen, suunnittelu tai muuta. Kunhan se toistuu, niin että saa tarpeeksi tietoa prosessin todellisesta luonteesta, jolloin satunnaisuus, sattumalta onnistuneen/epäonnistuneen suorituksen voi jättää huomiotta.

Tässäkin on muutama potentiaalinen ongelma, mittarin käyttäminen vaatii palautteen. Jos kukaan ei koskaan soita perään, ehkä se ei niinkään johdu siitä että asia toimii, vaan siitä että niillä ei ole mun puhelinnumeroa. Joten, pitää muistaa pistokoemuotoisesti kysellä jos asia on kunnossa. Myös, omien vaatimusten taso voi olla tarpeettoman korkealla, joka aiheuttaa tarpeetonta työtä ja ajankulua, asiat varmaan silloin toimii, mut niihin menee liikaa resursseja. Jos kyse on toistuvasta asiasta, sen voi tehdä jatkuvasti pienenevällä vaatimustasolla, joka paljastaa sen rajan, milloin asia ei enää toimi halutulla tavalla.

Tähän jää vielä yksi ongelma, vaikka asia toistuu, jos se ei toistu riittävän tiheästi, ei oikein voi arvioida mikä määrä omaa vaatimustasoa pitäisi olla. Jos asia toistuu vaikka joitain kymmeniä kertoja vuodessa, se jättää yhä paljon tilaa satunnaisuudelle. Tarvittavan vaatimustason määrittäminen on silloin mahdotonta ja ainoa tapa pitää puhelin hiljaisena on tehdä asia niin hyvin kuin se on vain mahdollista. Se tarkoittaa sitä että asian kaikki aspektit pitäisi ymmärtää oikein, jotta ei jää tilaa väärinymmärrykselle. Josta syntyy ongelma, mistä tiedän, että tunnistan kaikki aspektit, jotka pitäisi ymmärtää. Myös, jos on kyse reaalimaailmassa olevasta asiasta, mitkä ulkopuoliset ilmiöt voi vaikuttaa asian hoitoon.

Jos onnistuu tekemään asiaansa useiden vuosien ajan, saatu kokemus paljastaa mikä on tarvittava vaatimustaso. Jotkut aspektit ei vaadi paljoa, toiset menee yllättävän syvälle teoriaankin. Asia, jonka tekeminen vaati aiemmin keskittymistä, menee nyt pohtiessa et pitäiskö jatkaa One Piecen katsomista, kun sitä on enää pari sataa jaksoa jäljellä.

Jatkuva menojen leikkaaminen ilman tulorahoituksen lisäämistä saattaa lämmittää vähän aikaa, mutta se kostautuu nopeasti. Eri hallituspuolueiden vaatimusten toteuttaminen tulee aiheuttamaan ikäviä seurauksia, kun lyhytnäköiset säästöt ja ilman vaikutusarvioita säädetyt lait konkretisoituvat.