Teoriassa voisi ajatella, että sosiaalinen paine pakottaisi meidät kaikki parempiin valintoihin.

Kiinnostavaa onkin, ettei jatkuva hyvesignalointi ja moralisointi näytä johtavan siihen, että ihmiset alkaisivat joukolla toimia vastuullisemmin. Ihmiset lentelevät innokkaasti ympäri maailmaa, ja riistolla pyörivä yritys Shein on jo arvokkaampi kuin pikamuotiketjut H&M ja Zara yhteensä.

Maailma ei siis näytä parantuvan sillä, että keskitymme ruotimaan ylemmyydentuntoisesti muiden virheitä.

Ennemminkin ilkeämielinen keskustelukulttuuri johtaa siihen, ettei kukaan uskalla puhua asioista, joissa ei valmiiksi ole täydellinen. Silloin on helppo lipsahtaa ajattelemaan, että miksi edes yrittäisi parantaa tapojaan, jos mikään ei kuitenkaan riitä.

Joku jossain sano mielenkiintoisesti et autenttisuus on katoamassa, koska virheiden hinta on niin korkea.

Virheet on välttämättömiä asioiden omaksumisessa, virheiden välttely saa aikaan vain huonoja ihmisiä. Jos virheet on vielä artikkelin esimerkkien kaltaisia, joita vois kuvailla vaikka sanalla marginaalisia, virheiden välttely aiheuttaa todella pienen tilan missä voi niiden pelossa enää toimia.

Jos tekee laillisuuden rajoissa keksimänsä asiat, kasvaa paremmaksi ihmiseksi, jolla on kokemukseen perustuva käsitys siitä miten maailma toimii. Jos vielä kailottaa kokemuksensa omaan kuplaansa, virheineen, saa palautetta jolla pärjää tulevaisuudessa paremmin. Jos palauteessa on mukana ylemmyydentuntoisten hyvesignalointia, se pitäis ymmärtää työntää sinne minne se kuuluu tai vaihtaa kuplaa.

Mun näkemys on et satunnaisten onnistumisien täplittämä virhekavalkadi tekee parempia ihmisiä, joiden maailmankuva perustuu todellisuuteen sen kokemisen seurauksena. Jotenkin some on onnistunu ujuttamaan itsensä väärällä tavalla joidenkin ihmisten todellisuuden osaksi, osalle siten että ne ei uskalla sanoa mitä ne ajattelee. Ja toisille paikaksi jossa ne voi sanoa muille mitä vaan, koska ne kuvittelee olevansa oikeassa.