Käytännössä junaliikenne kaipaisi samoja säännöksiä kuin lentoliikenne vaaditun palvelutason suhteen. Myöhästymisvelvollisuudet tulisi olla samat kuin lentoyhtiöillä ja velvollisuus korvata jatkoyhteydet, joista junan vuoksi myöhästytään, kuten lentoyhtiöt joutuvat tekemään. Tällä hetkellä junalla on hankala lähteä esim. lentokentälle, kun VR ei korvaa mikäli jatkoyhteydestä myöhästyy.

EU on onneksi ottanut ensimmäiset askeleet rautatieyhtiöiden pakottamiseksi yhteiseen lipunmyyntiin niin, että voitaisiin tulevaisuudessa pakottaa rajat ylittävä velvollisuus toimittaa matkustajat perille asti. Rataa ylläpitävät firmat alkavat kyllä korjaamaan myöhästymiseen johtavia vikoja ahkerammin kun liikennöijät siirtävät korvauksista koituvat kustannukset rataverkkoa ylläpitävälle taholle. Mun ymmärtääkseni junaliikenteen myöhästymiskorvauksia ollaan myös uudistamassa tulevaisuudessa niin, että korvausvelvollisuus säilyisi liikkumismuotojen yli, sisältäen esim. junat, laivat ja lentoliikenteen. Hyvä ensimmäinen askel on uudelleenreititysoikeus, joka mahdollistaa sen, että matkustaja saa hankkia liput omatoimisesti muita reittejä käyttäen liikennöijän laskuun, mikäli 100 minuutin ajassa ei ole saatu jatkoyhteyttä tarjottua – ilman riippuvaisuutta yhdestä junayhtiöstä.

Mitä tuohon yksityistämiseen tulee, sen kunnollinen toiminta vaatii käytännössä riittävän vahvaa selkärankaa rataverkon ylläpitäjältä. Jos lisäsanktio myöhästymisestä on esimerkiksi se, että joutuu väistämään kaikkia aikataulussa kulkevia muiden yhtiöiden vuoroja, (kalustosta johtuva) myöhästely loppuu melko nopeasti. Firmat ei pelaa yhteispeliä rajallisella infralla, ellei niitä pakoteta siihen. Suurin ongelma Suomen markkinoilla on tähän asti ollut se, ettei meinaa löytyä firmoja kilpailemaan – rataverkon itäblokin leveys ja länsiblokin jännite rajaa yhdistelmänä aika paljon mitä kalustoa voidaan käyttää.